Tarinoiden kirjoittaminen on minusta ihanaa.
Koulussa vihkoni täyttyi monenlaisista tarinoista. Yksi jutuistani päätyi aikakausilehteen asti. Opiskellessa sain pari kertaa tilaisuuden käyttää vieraskynää paikallislehdissä. Yhden kerran rohkenin osallistua kirjoituskilpailuun. Erilaisten lopputöiden kirjoittaminen ei tuottanut minulle koskaan suurta tuskaa. Tosin niistäkin meinasin välillä vääntää tarinoita, vaikka olisi pitänyt pysyä puhtaasti asialinjalla.
Myöhemmin ihmettelin maailman menoa ja kirjoitin ylös, mitä milloinkin mieleen juolahti. Nuo tarinat kirjasin vihkoon, tekstitiedostoon tai blogiin. Harrastelin kirjoittamista pitkään pienimuotoisesti. Minä kirjoitin, tietämättä juurikaan kirjoittamisen lainalaisuuksista tai osaamatta tarkalleen pilkkusääntöjä.
Kun kirjoittaminen alkaa olla enemmän kuin harrastus
Sitten tapahtui käänne. Yksi ajatukseni tiivistyi eräänä pakkaspäivänä kirjaksi. Kirjoitin tiedostoon "Ammattiahdistus". Ensin otsikon alle syntyi muutama rivi, sitten sivu. Lopulta sivuja oli 30, 50, 100. Huomasin kirjoittavani pitkää tarinaa, kokonaista käsikirjoitusta.
Tästä käynnistyi tapahtumaketju, jonka päätteeksi minä vissiin olen nyt tietokirjailija. Kirjoitan asiaa, mutta myös tarinoita. Pidän kovasti tarinallisista tietokirjoista.
Tarinoiden kirjoittaminen onnistuu monenlaisilla välineillä. Kuva: Unsplash.
Apua kirjoittamiseen
Olen näille töin siirtyessäni hankkinut apua tarinoiden kirjoittamiseen. Olen käynyt kirjoittajakoulutusta, hankkinut kirjoitusvalmennusta, lainannut lähes kaikki kirjastosta löytyvät kirjoitusoppaat ja tutkinut toisten kirjoja suurennuslasin kanssa.
Tarinoiden kirjoittaminen on nyt, jos mahdollista, vieläkin ihanampaa. Nyt osaan lähteä rakentamaan tarinaa hieman eri tavalla. Saan lisäksi tehdä sitä niin paljon kuin lystään! Minusta on myös mukava jutella kirjoittamisesta muiden kirjoittavien kanssa.
Tärkeintä tarinoiden kirjoittamisessa on kuitenkin kirjoittaminen. Ilman kirjoittamista ei voi olla kirjoittaja. Eikä myöskään kehittyä kirjoittajana. Parasta on puolestaan se, että kuka tahansa voi kirjoittaa - juuri siitä aiheesta ja sillä tavoin, kuin sen haluaa tehdä.