On varsin hämmentävää, miten omalla ammatillisella tiellä, osaaminen ja osaamista vaativa asia kohtaavat toisinaan niin yllättävällä tavalla!
Tämän olen todennut omalla työurallani monta kertaa. Viimeksi nyt.
Aiemmissa töissäni olen esimerkiksi tottunut työskentelemään rahoittajien ja rahoitusten kanssa. Olen laatinut hankesuunnitelmia, budjetteja ja loppuraportteja. Siinä missä joskus jännitin kovasti tuollaisten laatimista, jossain vaiheessa niistä tuli arkipäivää.
No nyt sain tehdä vähän niin kuin samaa, mutta työnantajana minä itse. Minulle nimittäin myönnettiin Työsuojelurahaston tietokirjastipendi. Kirjailija kiittää Tsr:ää ihan valtavasti tästä tuesta ja uskosta aiheeseen! https://www.tsr.fi/hankkeet-ja-tutkimustieto/ammattiahdistus-mika-minusta-tulee-isona/
Pakko sanoa, että minua auttoi suuresti tämän asian äärellä aiempi kokemus. Oli helppo hahmottaa tällainen prosessi, kun on tehnyt jotain samaa joskus ennenkin.
Enpä olisi ikinä uskonut, että tehtävässä A oppimistani asioista, voi olla näin konkreettista apua tilanteessa B. Eli koskaan ei tiedä, mistä aiemmin opitusta asiasta, on hyötyä ihan eri kontekstissa. Ja vieläpä riippumatta siitä, missä kyseinen asia on opittu. Oppimistahan tapahtuu koko ajan kaikkialla.
Onko sulla ollut joskus vastaava tilanne, jossa olet hyödyntänyt aiemmin oppimaasi jossain odottamattomassa paikassa?